Kaikki Doom-pelit julkaisujärjestyksessä ja aikajanan mukaan

Kaikkien Doom-pelien laittaminen järjestykseen kuulostaa yksinkertaiselta, kunnes huomaa, että vuoden 2016 uudelleenkäynnistyksessä esiintyy sama merijalkaväen sotilas kuin vuoden 1993 pelissä, The Dark Ages sijoittuu niiden väliin ja Doom 3 tapahtuu omassa universumissaan. Doom on ollut olemassa vuodesta 1993, ja id Software on käyttänyt kolme vuosikymmentä oman Doom-aikajanansa uudelleenmuokkaukseen. Tällä sivulla kaikki Doom-sarjan pääpelit ja suuremmat sivupelit on listattu julkaisujärjestyksessä, minkä jälkeen näytetään, mihin kohtaan tarinaa kukin sijoittuu.

Alta löydät yhdeksän peliä sekä niiden kehittäjät, julkaisupäivät, alustat ja lyhyen arvioni siitä, kannattaako niihin käyttää aikaasi nykyään. Jos haluat hankkia muutaman niistä edullisesti, Doom-pelikokoelmamme sisältää klassikot, uudelleenkäynnistystrilogian ja Doom VFR:n.

Haluatko sittenkin Doom-pelien tarinajärjestyksen? Pelaa ensin Doom, Doom II, Final Doom ja Doom 64 ja sitten Doom: The Dark Ages, sen jälkeen Doom (2016) ja pelaa sen rinnalla Doom VFR, ja päätä sarja Doom Eternalilla ja sen kaksiosaisella The Ancient Gods -laajennuksella. Doom 3 ei kuulu tähän jatkumoon, joten voit pelata sen missä vaiheessa tahansa.

1. Doom (1993)

Alkuperäinen Doom lähettää nimettömän merijalkaväen sotilaan Marsin kuille, missä Union Aerospace Corporation (UAC) on tehnyt teleportointikokeita, jotka repivät aukon Helvettiin. Taistelu käydään Phoboksella ja Deimoksella ja lopulta itse Helvetissä kolmen jakson ajan, joista jokaisessa on kahdeksan pääkenttää. id Software jakoi ensimmäisen jakson ilmaiseksi sharewarena, joten miljoonat pelaajat kokeilivat sitä maksutta. Vuoden 1995 vähittäismyyntiversio, The Ultimate Doom, lisäsi neljännen jakson nimeltä Thy Flesh Consumed.

Doomia kutsutaan yhä ensimmäisen persoonan ammuntapelien isäksi, ja titteli on ansaittu. Kentät kestävät aikaa vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin: niissä etsitään avainkortteja, löydetään salahuoneita ja väistellään tulipalloja, kunhan pysyt liikkeessä. Helpoin tapa pelata sitä nykyään on vuoden 2024 DOOM + DOOM II -julkaisu Steamissa ja konsoleilla. Se lisää alustojen välisen verkkoyhteistyöpelin ja deathmatchin jopa 16 pelaajalle, modituen sekä John Romeron Sigil-jakson.

Arvioni: yhä id Softwaren puhtain ammuntapeli. Pelaa sitä DOOM + DOOM II -paketissa, jossa se toimii sujuvasti nykylaitteilla ja sisältää verkkoyhteistyöpelin.

2. Doom II (1994)

Doom II: Hell on Earth jatkuu heti ensimmäisen pelin jälkeen, ja demonit ovat nyt Maassa. Doomguy sulkee avaruussataman yllä olevan esteen, jotta eloonjääneet pääsevät lähtemään planeetalta. Sitten hän saa selville, että hyökkäys tulee hänen omasta kotikaupungistaan, ja lähtee Helvettiin tappamaan Icon of Sin ja sulje portaali. Se luopuu jaksorakenteesta ja sisältää 32 tasoa, joista kaksi on salaisia. Ne jakautuvat väljästi etuvartioasemiin, kaupunkiin ja Helvettiin.

Merkittävin lisäys on Super Shotgun, joka on yhä yksi genren tyydyttävimmistä aseista. Tavallisten hirviötyyppien määrä kaksinkertaistui, ja mukaan tulivat suosikit, kuten Arch-vile, Revenant ja Mancubus. Ensimmäisen pelin pomovihollisista tehtiin tavallisia vihollisia. Pelistä tuli Yhdysvaltojen myydyin ohjelmistotuote vuonna 1994.

Tuomioni: Paras klassikkopeli, jos ehdit pelata vain yhden. Laajempi hirviövalikoima ja Super Shotgun tekevät lähes jokaisesta taistelusta alkuperäistä kiinnostavamman.

3. Final Doom (1996)

Final Doom sisältää kaksi kokonaista megawadia yhdessä itsenäisessä julkaisussa: TNT: Evilution, jonka teki harrastajaryhmä TeamTNT, ja The Plutonia Experiment, jonka veljekset Dario ja Milo Casali rakensivat id:n pyynnöstä. Kummassakin on 32 tasoa Doom II:ssa, ja molemmat jatkavat tarinaa Doom II:n jälkeen, kun UAC:n laitoksissa puhkeaa uusia demonien hyökkäyksiä. Aikalaiskriitikot moittivat sitä siitä, ettei mukana ollut uusia aseita tai hirviöitä, joten koko viehätys perustuu 64 uuteen kenttään.

TNT: Evilution on näistä lempeämpi, ja siinä on laajoja tukikohtia sekä teknisempi ilme. Plutonia tunnetaan brutaaleista väijytyksistään ja Arch-vileistä, jotka on sijoitettu juuri sinne, minne et niitä halua. Se on klassinen Doom, jonka fanit mainitsevat, kun joku kysyy todellista haastetta. Molemmat episodit sisältyvät DOOM + DOOM II -pakettiin, joten vanhaa julkaisua ei tarvitse etsiä käsiinsä.

Tuomioni: Jätä väliin, jos olet uusi pelaaja, mutta pelaa Plutonia, kun Doom II alkaa tuntua helpolta. Se kuuluu vaikeimpiin virallisiin klassikkosisältöihin ja on loistava silta yhteisön megawadeihin.

4. Doom 64 (1997)

Doom 64 jatkaa tarinaa Doom II:n ja Final Doomin jälkeen, tällä kertaa Nintendo 64:n yksinoikeuspelinä, jossa on täysin uudet spritet, synkempi valaistus ja metalliriffien sijaan tunnelmallinen soundtrack. Signaali paljastaa, että jokin on herättänyt demonit henkiin, ja merijalkaväen sotilas lähtee yksin pysäyttämään sen. Suurin lisäys on Unmaker, demoninen laserase, jota voi päivittää kolmella piilotetulla artefaktilla. Se palasi myöhemmin Doom Eternalissa.

Miksi niin harvat pelaajat sitten tiesivät siitä? Doom 64 oli vuosikausia jumissa pelikasetilla. Nightdive Studios korjasi tilanteen julkaisemalla pelistä vuoden 2020 uudelleenjulkaisun PC:lle ja konsoleille. Se toi mukanaan myös The Lost Levels, lyhyen lisäosan, joka yhdistää vanhan Doomin uuteen. Pääpeli päättyy siihen, että merijalkaväen sotilas päättää jäädä Helvettiin. Se on selkein silta sitä seuraavaan Doom Slayer -tarinaan.

Tuomioni: Doom-pelisarjan aliarvostetuin peli. Sen hitaampi ja aavemainen tunnelma tuo mukavaa vaihtelua Doom II:n jälkeen, ja remasteroitu versio tuntuu upouudelta julkaisulta.

5. Doom 3 (2004)

Doom 3 kuvittelee ensimmäisen pelin uudelleen selviytymiskauhuna, joka sijoittuu vuoteen 2145 UAC:n Mars Cityn tutkimustukikohtaan. Teleportointikoe menee pieleen, tukikohta täyttyy demoneista, ja hiivit sysimustilla käytävillä, joilla impit väijyvät sinua varjoista. Alkuperäisessä versiossa piti valita, piditkö kädessäsi taskulamppua vai asetta, ja pelaajat kiistelevät valinnasta yhä. Peliä myytiin yli 3,5 miljoonaa kappaletta vuoden 2007 alkuun mennessä, mikä oli id:n siihenastinen paras tulos.

Voit pelata Doom 3:n milloin tahansa ilman, että jäät paitsi tarinasta, sillä id ei ole koskaan liittänyt sitä Doom Slayerin aikajanaan. Nerve Softwaren lisäosa Resurrection of Evil (2005) toi mukanaan 12 tason kampanjan ja kolme uutta asetta. Valitsisin vuoden 2012 BFG Editionin, jossa on haarniskaan kiinnitetty taskulamppu, tarkistuspisteisiin perustuvat tallennukset ja uusi luku nimeltä The Lost Mission. Vuoden 2019 konsoliversiot perustuvat siihen, mutta niistä puuttuu verkkomoninpeli.

Tuomioni: Erikoistapaus, ja pidän siitä sitäkin enemmän. Jos pidät kauhusta, pelaa BFG Editionia pimeänä iltana ja suhtaudu siihen itsenäisenä sivutarinana.

6. Doom (2016)

Doom (2016) käynnisti pelisarjan uudelleen, ja myöhemmät pelit yhdistävät sen sankarin takaisin klassiseen merijalkaväen sotilaaseen. Doom Slayer herää Marsissa sarkofagiin kahlittuna vuonna 2149, jolloin UAC louhii energiaa Helvetistä, ja hän raivaa tiensä molempien läpi pelin aikana. Tarina pysyy taka-alalla: Slayer työntää ruudut syrjään ja murskaa konsolit aina, kun joku yrittää selittää hänelle asioita. Suurin osa peliajasta kuluu nopeatempoisiin areenataisteluihin, kaksoishyppyihin ja reunojen yli kiipeämiseen.

Sen keskeinen idea ovat Glory Killit, horjuviin demoneihin tehdyt lähitaistelun lopetusliikkeet, joista saa terveyttä, sekä moottorisahatapot, jotka täydentävät ammuksia. Yhdessä ne kannustavat pysymään hyökkäyksessä sen sijaan, että piiloutuisit suojan taakse. Aseita ei tarvitse koskaan ladata uudelleen, ja Mick Gordonin metallimusiikki auttoi peliä voittamaan parhaan musiikin/äänisuunnittelun palkinnon The Game Awards 2016 -gaalassa. Arvostelijat kehuivat kampanjaa, mutta ulkopuolisten studioiden kanssa kehitetty moninpeli sai viileämmän vastaanoton.

Tuomioni: Paras lähtökohta moderniin Doomiin. Se on lyhyempi ja yksinkertaisempi kuin Eternal, ja opettaa eteenpäin puskevaa taistelutyyliä, jonka varaan kaikki myöhemmät pelit rakentuvat.

7. Doom VFR (2017)

Doom VFR on virtuaalitodellisuuteen sijoittuva sivuosa, joka tapahtuu samalla Marsin tukikohdalla Doom-pelin (2016) tapahtumien aikana. Pelaat Dr. Petersinä, UAC:n tiedemiehenä ja yhtenä hyökkäyksestä selvinneistä, jonka demoni tappaa ja joka herää digitaalisena mielenä taistelurungon sisällä. Hänen tehtävänään on pitää laitos toiminnassa ja ajaa demonit takaisin UAC:n laboratorioiden, BFG-tutkimusosaston ja Helvetin halki käyttäen uudelleenkäynnistyksen aseita, jotka on rakennettu uudelleen liikeohjaimille sopiviksi.

Liikkuminen perustuu teleportaatioon ja suihkutyöntöväistöihin, joiden tarkoituksena on ehkäistä VR-pahoinvointia. Tämä muuttaa taisteluiden tuntua: ympyräliikkeen sijaan siirryt välähdyksin areenoilla ja tähtäät laukauksia teleportaatioiden välissä. Se toimii lyhyenä sivutarinana Doom-pelin (2016) faneille, joilla on VR-kuulokkeet, ja se on ainoa virallinen tapa kulkea uudelleenkäynnistyksen Marsin tukikohdassa virtuaalitodellisuudessa.

Arvioni: Valinnainen, ja hankkimisen arvoinen vain, jos omistat jo VR-kuulokkeet. Hauskaa viikonlopuksi, mutta se lisää vain vähän Doom-pelien päätarinalinjaan.

8. Doom Eternal (2020)

Doom Eternal siirtyy vuoteen 2163, neljätoista vuotta Marsin välikohtauksen jälkeen. Demonit ovat vallanneet Maan ja tappaneet noin 60 % väestöstä. Slayer metsästää Khan Maykria palvelevia Helvetin pappeja, sillä Khan Maykr aikoo uhrata ihmiskunnan. Tarina saa paljon enemmän tilaa kuin vuoden 2016 pelissä. Tukikohtanasi toimii Fortress of Doom, ja pelissä kerrotaan runsaasti Slayerin menneisyydestä. Kaksiosainen laajennus The Ancient Gods, vie päätökseen Doomissa (2016) alkaneen tarinakaaren.

Taistelu on nopeampaa ja huomattavasti vaativampaa. dash ja Super Shotgunin Meat Hook muuttavat areenat kiipeilytelineiksi. Moottorisahamurhat pudottavat ammuksia, demonien sytyttäminen tuleen pudottaa panssaria ja Glory Killit pudottavat terveyttä, joten joudut tasapainoilemaan jatkuvasti kaikkien kolmen välillä. Kriitikot ylistivät taistelua ja kenttäsuunnittelua, mutta arvostelivat tasohyppelyosuuksia ja aiempaa suurempaa tarinapainotusta. Pelillä oli silti sarjan siihenastinen suurin avausviikonloppu, ja Doom Eternalin Steam-avain vie sinut sarjan vaativimman osan pariin. Se on myös yksi valinnoista listallamme, joka esittelee parhaat pelattavat FPS-pelit.

Oma tuomioni: Sarjan paras räiskintäpeli, kun sen pelimekaniikka alkaa sujua. Pelaa se Doom (2016) -pelin jälkeen, sillä se heittää eteesi paljon enemmän pelimekaniikkoja jo ensimmäisen tunnin aikana.

9. Doom: The Dark Ages (2025)

Doom: The Dark Ages on esiosa peleille Doom (2016) ja Doom Eternal. Se sijoittuu Slayerin vuosiin keskiaikaistyylisessä maailmassa nimeltä Argent D'Nur. Hän taistelee siellä demonien hyökkäystä vastaan yhdessä Yövartijoiden kanssa kauan ennen kuin kukaan herättää hänet Marsissa. Pelissä Eternalin akrobatia vaihtui raskaampaan ja maanläheisempään tyyliin, jonka keskiössä on Shield Saw, joka torjuu hyökkäyksiä, tekee parry-torjuntoja ja lentää vihollisia kohti, kun heität sen. Se on myös sarjan ensimmäinen Doom, jossa voi ohjata ajoneuvoja: kyberneettistä lohikäärmettä ja 30-kerroksista Atlan-mechaa.

Peli julkaistiin Xbox Game Passissa heti julkaisupäivänä, ensimmäistä kertaa sarjan historiassa, ja se keräsi 3 miljoonaa pelaajaa ensimmäisellä viikollaan, mikä oli sarjan suurin julkaisu. Revelations-laajennus julkaistiin myöhemmin 7. heinäkuuta 2026, ja se toi mukanaan kuusi uutta kampanjatasoa, jäisen Helvetin, Chain Spear -aseen sekä uusia vihollisia, kuten Archvilen.

Tuomioni: Lähestyttävin moderni Doom. Hitaammat taistelut ja parry-järjestelmä tekevät siitä hyvän aloitusvalinnan, jos Eternalin vauhti kuulostaa uuvuttavalta.

Usein kysyttyä Doom-peleistä

Lopuksi

Doom on yksi niistä harvoista pelisarjoista, joiden vanhimmatkin pelit tuntuvat yhä ketteriltä. Jokainen osa muuttaa pelin tahtia vuoden 1993 juokse ja ammu -toiminnasta Doom 3:n kauhuroolailuun ja The Dark Agesin kilpi edellä käytäviin lähitaisteluihin, mutta demonien metsästämisen sokkeloisilla tasoilla muodostama ydinpelisilmukka ei ole koskaan muuttunut. Siksi uusi pelaaja voi hypätä mukaan melkein missä tahansa tämän listan kohdassa ja silti viihtyä.

Pelin tempo ratkaisee, minkä valitset. Doom (2016) on selkein aloituskohta, Doom Eternal palkitsee pelaajat, jotka nauttivat syvien pelijärjestelmien opettelusta, ja The Dark Ages sopii kaikille, jotka haluavat pitää pintansa ja tehdä parry-torjuntoja. Doom 64 ja Final Doom ovat piilotettuja helmiä, ja molemmat sopivat pelaajille, jotka ovat jo pelanneet klassikot läpi.

Mitä seuraavaksi tapahtuu, id Software ei ole virallisesti ilmoittanut uudesta Doom-pelistä. The Vergen Tom Warren kertoi heinäkuussa 2026, että studio on vasta aloittamassa sen kehittämistä, mutta id ei ole näyttänyt siitä mitään, eikä kukaan studion ulkopuolella tiedä, milloin se saattaa ilmestyä. Siihen asti The Dark Ages ja sen Revelations-laajennus ovat uusimmat paikat, joissa voi taistella demoneja vastaan. Jos olet pelannut koko sarjan läpi, listallamme Doomin kaltaisia pelejä on lisää nopeatempoisia ja brutaaleja räiskintäpelejä kokeiltavaksi.

GameBoost-tuotteet

Kaikki Doom-pelit
Katso kaikki GameBoost-peliavaimet
Katso kaikki GameBoost-tilit
Katso kaikki GameBoost-Boost-palvelut
Katso kaikki GameBoost-valuutat
Katso kaikki GameBoost-lahjakortit
Katso kaikki GameBoost-täydennykset
Katso kaikki GameBoost-esineet