

- Death Stranding -arvostelu: Edelleenkään mitään vastaavaa ei ole
Death Stranding -arvostelu: Edelleenkään mitään vastaavaa ei ole

Tämä peli on arvioitu seuraavalla kokoonpanolla:
Näytönohjain | GigaByte Geforce RTX4080 |
Suoritin | AMD Ryzen 7 9800X3D |
Muisti | Kingston Fury Beast White RGB EXPO 64GB RAM |
Kaksi tuntia riitti siihen, että kirjoitin Death Strandingin ensimmäisellä pelikerralla pois mielestäni. Pelin idea herätti uteliaisuuteni niin paljon, että ostin sen kauan julkaisun jälkeen: mies kantaa laatikoita halki kuolleen Amerikan. Ensimmäisellä pelikerralla Death Stranding tarjosi pelattavuutta, jossa kompasteltiin pikkukiviin, ja laskin ohjaimen käsistäni. Tämä Death Stranding -arvio on siis kirjoitettu pelaajan näkökulmasta, joka hylkäsi pelin varhain ja löysi sen myöhemmin uudelleen.
Sitten palasin pelin pariin, otin toimituksen, jota minun ei olisi tarvinnut ottaa, ja kävelin sen kanssa pohjoiseen vuorille. Jossain tuolla rinteellä peli lakkasi olemasta vitsi paketeista ja muuttui mukaansatempaavimmaksi kokemukseksi, jonka pelasin sinä vuonna.
Alta löydät, miltä käveleminen tuntuu, kun peli alkaa toimia, missä peli menettää otteensa minusta ja kenelle suosittelisin sitä.
Yhteenveto
Death Stranding julkaistiin 8. marraskuuta 2019ja on sittemmin saapunut PS5:lle, PC:lle, Macille, iPhonelle, Xbox Series X:lle ja S:lle sekä Amazon Lunalle.
maaston kulkeminen on pelin ydin: paino, tasapaino, askellus ja reitin suunnittelu muuttavat mäen pulmaksi, jota mikään muu peli ei ole onnistunut kopioimaan.
Muut pelaajat rakentavat maailmaasi. Heidän tikkaansa, köytensä ja siltansa ilmestyvät tallennukseesi, ja tykkäyksiin perustuva talous pysyy koko ajan reiluna.
Taistelu on pelin heikoin osa. BT:t kauhistuttavat noin kuuden tunnin ajan, mutta muuttuvat sitten hiiviskelyä vaativaksi puuhaksi, jonka voi ohittaa käytettävissä olevilla välineillä.
Death Strandingin tarina selittää itseään liikaa, pitkine välianimaatioineen ja pahiksineen, joka ei koskaan yllä muun näyttelijäkaartin tasolle.
Pelaa, jos haluat pelin ponnistelusta. Jätä väliin, jos kaipaat taistelua kymmenen minuutin välein.
Death Stranding onnistuu The Walking

Pohjimmiltaan Sam kantaa liikaa, ja hänen kehonsa tietää sen. Rahti kasautuu hänen päänsä yläpuolelle, paino siirtyy hänen liikkuessaan, ja olkanäppäimillä voit kiristää hihnoja käsin, kun kuorma alkaa heilua. Ensimmäiset tuntini rämpytin molempia olkanäppäimiä paniikissa aina alamäessä. Toisella pelikerralla aloin lukea maastoa, valitsin joenuoman matalamman puolen, eikä kuorman paniikinomainen tasapainottelu enää ollut tarpeen.
Maastolla on tässä pelissä omat mielipiteensä. Irtonainen kivi vie jalat alta, ja vyötärölle ulottuva joki tempaisee laukun selästäsi ja kuljettaa sen virran mukana. Aikakato, sade joka vanhentaa kaiken, mihin se osuu, kuluttaa säiliöitäsi ja saappaitasi, joten pitkä matka huonossa säässä muuttuu huolto-ongelmaksi ennen kuin siitä tulee toimitus. Menetin itäisellä alueella koko lastillisen lääkintätarvikkeita, eikä syynä ollut mikään dramaattisempi kuin rinne ja oma kärsimättömyyteni.
Kaikesta tästä syntyy suunnittelutapa, jota en ole kokenut missään muussa pelissä. Seisoin terminaalilla ja suunnittelin määränpäästä taaksepäin: mihin tikkaat tulevat, mihin rinteeseen kiipeämisankkuri kannattaa asettaa, pääseekö kuorma-auto perille vai hyytyykö pyörä ensimmäisellä harjanteella. Kun sain toimituksen perille täydellisessä kunnossa kaiken sen neljänkymmenen minuutin suunnittelun jälkeen, se tuntui palkitsevammalta kuin yksikään pelin pomo.
Muut pelaajat rakentavat tiet
Verkkopeliominaisuus on tämän pelin paras idea, eikä se vaadi ystäviä tai aikatauluja. Et koskaan näe toista pelaajaa. Sen sijaan heidän varusteensa ilmestyvät maailmaasi: tikkaat ylittävät juuri sen kuilun, joka pysäytti sinut, köysi laskeutuu kalliolta, jonka olit aikeissa kiertää, ja generaattori odottaa paikassa, jossa pyörästäsi loppui virta. Jätät omat varusteesi muiden löydettäviksi samalla tavalla, ja ainoa valuutta on tykkäykset, joilla ei saa mitään mutta jotka tuntuvat silti hyvältä.
Rakensin useana iltana zipline-ketjun vuorille Mountain Knot Cityn ympärille, jotta inhoamani kiipeäminen loppuisi. Tykkäyksiä kertyi vielä viikkojen ajan, ja siinä on koko palkinto. Tiet ovat tästä vielä suurempi versio: automaattiset tienrakentajat vaativat enemmän materiaaleja kuin yksi kantaja pystyy kuljettamaan, joten tuntemattomat pelaajat täydentävät niitä kuormittain päivien mittaan. Sen jälkeen kuorma-autolla voi ajaa keskialueen halki muutamassa minuutissa.
Hyvin yhdistetty maailma tekee pelistä myös leppoisamman. Pelini jälkipuoliskolla maasto, jonka lukemaan olin oppinut, oli tasoitettu asfaltin ja kaapeleiden alle, ja toimituksista tuli työmatkoja. Ymmärrän, että se on tarkoitus, mutta kaipasin silti vuoristoa.
Tarina selittää itseään liikaa
Sam ja BB ovat syy siihen, että juoni ylipäätään toimii. Hänen rinnassaan oleva kapseli alkaa sensorina ja päätyy ainoaksi ihmissuhteeksi, josta tässä välitin, ja sen keinuttelu pahan kaatumisen jälkeen teki minuun suuremman vaikutuksen kuin mikään monologi. Norman Reedus esittää häntä väsyneenä ja vailla sankarillisuutta, mikä sopii miehelle, jonka työtä on tavaroiden kantaminen.
Sivuhahmot ovat vahvoja omillaan. Deadman, Heartman, Fragile, Die-Hardman ja Mama saavat kukin oman koukkunsa ja kohtauksen, joka lunastaa sen. Cliffin sotatantereet, joilla taistelut siirtyvät juoksuhautoihin ja myöhemmin viidakkoon, ovat pelin vaikuttavimpia jaksoja. Higgs on heikko lenkki: naamioitu pahis, joka pitää kovaa meteliä, ja jokainen hänen saamansa tunti on pois joltain kiinnostavammalta.
Varsinainen valitukseni koskee puhetta. Pelimekaniikat kertovat jo saman kuin käsikirjoitus: ponnistelu yhdistää ihmisiä ja infrastruktuuri on välittämistä. Sitten 20 minuutin välianimaatio sanoo sen uudelleen kaavioiden avulla. Viimeinen osuus sisältää reilusti yli tunnin selittelyä ohjain sylissäni, ja arvostaisin loppua enemmän, jos siitä olisi leikattu kolmannes pois.
Kannattaako Death Stranding ostaa juuri nyt?
Kyllä, yhdellä ehdolla: sinun täytyy haluta peli, jossa on kyse ponnistelusta eikä väkivallasta. Jos hankit sen Kojiman nimen takia ja odotat Metal Gearin rytmitystä, ensimmäiset kuusi tuntia pitkästyttävät ja keskivaihe hautaa sinut alleen. Jos taas ajatus vaellussimulaattorista, jota lähestyy myrsky, kuulostaa hyvältä, tämä on ainoa peli, joka lunastaa lupauksensa.
Tilanne on selvä. Death Stranding on valmis ja päivitetty, ja sitä myydään PS5:lle, PC:lle, Macille ja iPhonelle sekä Xbox Series X:lle ja S:lle ja Amazon Lunalle 7. marraskuuta 2024 lähtien. Director's Cut on versio, jota suosittelisin kaikille, ja Director's Cutin lisäykset ovat enimmäkseen elämänlaatua parantavia: rahtia kuljettava Buddy Bot, rahtikatapultti, keskitason eksoskeleton, ampumarata ja kilparata Timefall Farmin eteläpuolella. Maser-ase ja raunioituneen tehtaan tehtävä ovat tunnin arvoisia. Kokeilin kilpa-ajoa kahdesti.
Ajankohdalla on alustaa enemmän merkitystä. Jatko-osa julkaistiin PS5:lle 26. kesäkuuta 2025 ja saapui sitten PC:lle 19. maaliskuuta 2026. Ensimmäinen peli toimii paremmin sen pohjustuksena kuin itsenäisenä erikoisuutena, joten ne kannattaa pelata lähekkäin. Jos pelijonossa on jo valmiiksi pitkiä pelejä, kannattaa odottaa, sillä tämä vaatii neljäkymmentä tuntia ennen kuin siitä tulee se peli, jota ihmiset ylistävät. Alennusmyynnistä sen ostaminen on helppo päätös.
Usein kysyttyä Death Strandingista

Loppusanat
En osannut odottaa, kuinka paljon tästä pelistä jäisi mieleeni maantieteenä. Muistan joenuoman, jonka ylitin aina, harjanteen, jolla pyörä hyytyi, ja paikan, jossa jonkun toisen tikkaat säästivät minulta kaksikymmentä minuuttia. Pelit, joissa kulkeminen on jo valmiiksi ratkaistu ongelma, eivät jätä tällaista jälkeä.
Varaudu pelin rakenteeseen. Death Stranding tarjoilee heikoimmat tuntinsa alussa ja parhaat vasta loppupuolella, mikä on näin pitkälle pelille armotonta. Lisäksi juoni selittää teemansa ääneen sen jälkeen, kun pelimekaniikat ovat jo esittäneet asian kauniisti. Neljännen tunnin kohdalla lopettava keskeyttää ennen kuin peli on edes alkanut. Molemmat ovat todellisia puutteita, mutta kumpikaan ei juuri vaikuttanut arvosanaani.
Avoin kysymykseni on, toimiiko idea myös Kojima Productionsin ulkopuolella. Kukaan muu ei ole yrittänyt tehdä peliä, jossa maasto on vastustaja ja tuntemattomat ihmiset ratkaisu, ja studio on tehnyt sen nyt kahdesti. Jonkun muun tekemä kolmas yritys kertoisi meille, onko kyseessä peligenre vai tunnusomainen tyyli.
GameBoost-tuotteet
Katso kaikki GameBoost-peliavaimet
Osta Death Stranding -peliavain
Katso kaikki GameBoost-tilit
Katso kaikki GameBoost-boostauspalvelut
Katso kaikki GameBoost-valuutat
Katso kaikki GameBoost-lahjakortit
Katso kaikki GameBoost-täydennykset
Katso kaikki GameBoost-esineet




