Kaikki Doom-pelit julkaisujärjestyksessä ja aikajanan mukaan

Kaikkien Doom-pelien laittaminen järjestykseen kuulostaa yksinkertaiselta, kunnes huomaat, että vuoden 2016 uudelleenkäynnistyksessä esiintyy sama merijalkaväen sotilas kuin vuoden 1993 pelissä, The Dark Ages sijoittuu niiden väliin ja Doom 3 tapahtuu omassa universumissaan. Doom on ollut olemassa vuodesta 1993, ja id Software on muokannut omaa Doom-aikajanaansa uudelleen jo kolmen vuosikymmenen ajan. Tällä sivulla kaikki Doom-sarjan pääpelit ja suuremmat sivupelit on listattu julkaisujärjestyksessä, minkä jälkeen näytetään, mihin kohtaan tarinaa kukin sijoittuu.

Alta löydät yhdeksän peliä, joista jokaisesta kerrotaan kehittäjä, julkaisupäivä, alustat ja lyhyt arvioni siitä, kannattaako peliin käyttää aikaasi nykyään. Jos haluat hankkia muutaman niistä edullisesti, Doom-pelikokoelmamme sisältää klassikot, uudelleenkäynnistystrilogian ja Doom VFR:n.

Haluatko sittenkin Doom-pelien tapahtumajärjestyksen? Pelaa ensin Doom, Doom II, Final Doom ja Doom 64 ja sitten Doom: The Dark Ages, sen jälkeen Doom (2016) ja pelaa sen rinnalla Doom VFR. Päätä pelisarja pelaamalla Doom Eternal ja sen kaksiosainen The Ancient Gods -laajennus. Doom 3 ei kuulu tähän jatkumoon, joten voit pelata sen missä vaiheessa tahansa.

1. Doom (1993)

Alkuperäinen Doom lähettää nimettömän merijalkaväen sotilaan Marsin kuille, missä Union Aerospace Corporation (UAC) on tehnyt teleportointikokeita, jotka repivät aukon Helvettiin. Taistelu käydään Phoboksella ja Deimoksella ja lopulta itse Helvetissä. Peli sisältää kolme jaksoa, joissa kussakin on kahdeksan pääkenttää. id Software jakoi ensimmäisen jakson ilmaisena shareware-versiona, joten miljoonat pelaajat kokeilivat sitä maksutta. Vuoden 1995 vähittäismyyntiversioon, The Ultimate Doomiin, lisättiin neljäs jakso nimeltä Thy Flesh Consumed.

Doomia kutsutaan yhä ensimmäisen persoonan ammuntapelien isäksi, ja se ansaitsi tittelin. Kentät kestävät aikaa vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin: niissä etsitään avainkortteja, löydetään salahuoneita ja väistellään tulipalloja, kunhan pysyt liikkeessä. Nykyään helpoin tapa pelata sitä on vuoden 2024 DOOM + DOOM II -julkaisu Steamissa ja konsoleilla. Se lisää alustojen välisen verkossa pelattavan yhteistyöpelin ja deathmatchin jopa 16 pelaajalle, modituen sekä John Romeron Sigil-jakson.

Tuomioni: Yhä id:n puhtain ammuntapeli. Pelaa sitä DOOM + DOOM II -paketissa, jossa se toimii sujuvasti nykylaitteilla ja sisältää verkossa pelattavan yhteistyöpelin.

2. Doom II (1994)

Doom II: Hell on Earth jatkuu heti ensimmäisen pelin jälkeen, kun demonit ovat nyt Maassa. Doomguy sulkee avaruussataman yllä olevan esteen, jotta eloonjääneet voivat lähteä planeetalta. Sitten hän saa selville, että hyökkäys on lähtöisin hänen omasta kotikaupungistaan, ja menee Helvettiin tappaakseen Icon of Sinin ja sulje portaali. Se luopuu episodirakenteesta ja sisältää 32 tasoa, joista kaksi on salaisia. Ne jakautuvat väljästi etuvartioasemiin, kaupunkiin ja Helvettiin.

Merkittävin lisäys on Super Shotgun, joka on yhä yksi genren tyydyttävimmistä aseista. Tavallisten hirviötyyppien määrä kaksinkertaistui, ja mukaan tulivat suosikit, kuten Arch-vile, Revenant ja Mancubus. Lisäksi ensimmäisen pelin pomovihollisista tehtiin tavallisia vihollisia. Pelistä tuli Yhdysvaltojen myydyin ohjelmistotuote vuonna 1994.

Tuomioni: Klassikkopeleistä paras, jos ehdit pelata vain yhden. Laajempi hirviövalikoima ja Super Shotgun tekevät lähes jokaisesta taistelusta alkuperäistä kiinnostavamman.

3. Final Doom (1996)

Final Doom sisältää kaksi kokonaista megawadia yhdessä itsenäisessä julkaisussa: TNT: Evilution, jonka teki harrastajaryhmä TeamTNT, ja The Plutonia Experiment, jonka veljekset Dario ja Milo Casali rakensivat id:n pyynnöstä. Kummassakin on 32 tasoa Doom II:ssa, ja molemmat jatkavat tarinaa Doom II:n jälkeen, kun UAC:n laitoksissa puhkeaa uusia demonien hyökkäyksiä. Aikalaiskriitikot moittivat sitä siitä, ettei mukana ollut uusia aseita tai hirviöitä, joten koko vetovoima perustuu 64 uuteen kenttään.

TNT: Evilution on näistä lempeämpi, ja siinä on laajoja tukikohtia sekä teknisempi ilme. Plutonia tunnetaan brutaaleista väijytyksistään ja Arch-vileistä, jotka on sijoitettu juuri sinne, minne et niitä halua. Siksi se on klassinen Doom, jonka fanit mainitsevat, kun joku kysyy todellista haastetta. Molemmat episodit sisältyvät DOOM + DOOM II -pakettiin, joten vanhaa julkaisua ei tarvitse etsiä käsiinsä.

Tuomioni: Jätä väliin, jos olet uusi pelaaja, mutta pelaa Plutonia, kun Doom II alkaa tuntua helpolta. Se on virallisen klassikkosisällön vaikeimpia osia ja loistava silta yhteisön megawadeihin.

4. Doom 64 (1997)

Doom 64 jatkaa tarinaa Doom II:n ja Final Doomin jälkeen. Tällä kertaa se julkaistiin yksinoikeudella Nintendo 64:lle, ja siinä on täysin uudet spritet, synkempi valaistus sekä metalliriffien sijaan tunnelmallinen soundtrack. Signaali paljastaa, että jokin on herättänyt demonit henkiin, ja merijalkaväen sotilas lähtee yksin pysäyttämään sen. Suurin lisäys on Unmaker, demoninen laserase, jota voi päivittää kolmella piilotetulla artefaktilla. Se palasi myöhemmin Doom Eternalissa.

Miksi niin harvat pelaajat sitten tiesivät siitä? Doom 64 oli vuosia jumissa pelikasetilla. Nightdive Studios korjasi tilanteen julkaisemalla vuoden 2020 uudelleenjulkaisun PC:lle ja konsoleille. Se sisälsi myös The Lost Levels -laajennuksen, joka on suunniteltu yhdistämään vanha Doom uuteen Doomiin. Peli päättyy siihen, että merijalkaväen sotilas päättää jäädä Helvettiin. Se on selkein silta myöhemmin seuraavaan Doom Slayerin tarinaan.

Tuomioni: Doom-pelisarjan aliarvostetuin peli. Sen hitaampi ja aavemainen tunnelma tuo mukavaa vaihtelua Doom II:n jälkeen, ja remaster tuntuu upouudelta julkaisulta.

5. Doom 3 (2004)

Doom 3 kuvittelee ensimmäisen pelin uudelleen selviytymiskauhupelinä, joka sijoittuu vuoteen 2145 UAC:n Mars Cityn tutkimustukikohtaan. Teleportointikoe menee pieleen, tukikohta täyttyy demoneista, ja hiivit pilkkopimeillä käytävillä, joilla impit väijyvät sinua varjoista. Alkuperäisessä versiossa piti valita, pitikö kädessä taskulamppua vai asetta, ja pelaajat kiistelevät valinnasta yhä. Peliä oli myyty yli 3,5 miljoonaa kappaletta vuoden 2007 alkuun mennessä, mikä oli id:n siihenastinen paras tulos.

Voit pelata Doom 3:n missä vaiheessa tahansa ilman, että jäät paitsi tarinasta, sillä id ei ole koskaan liittänyt sitä Doom Slayerin aikajanaan. Nerve Softwaren Resurrection of Evil -laajennus (2005) lisäsi 12 tason kampanjan ja kolme uutta asetta. Valitsisin vuoden 2012 BFG Edition -version, jossa on haarniskaan kiinnitetty taskulamppu, tarkistuspisteisiin perustuvat tallennukset ja uusi The Lost Mission -niminen luku. Vuoden 2019 konsoliversiot pohjautuvat siihen, mutta niistä puuttuu verkkomoninpeli.

Tuomioni: Erilainen tapaus, ja pidän siitä juuri siksi enemmän. Jos pidät kauhusta, pelaa BFG Editionia pimeänä iltana ja suhtaudu siihen itsenäisenä sivutarinana.

6. Doom (2016)

Doom (2016) käynnisti pelisarjan uudelleen, ja myöhemmät pelit yhdistävät sen sankarin takaisin klassiseen merijalkaväen sotilaaseen. Doom Slayer herää Marsissa sarkofagiin kahlittuna vuonna 2149, jolloin UAC louhii energiaa Helvetistä, ja viettää pelin taistellen tiensä molempien läpi. Tarina pysyy taka-alalla: Slayer työntää ruudut syrjään ja murskaa konsolit aina, kun joku yrittää selittää hänelle asioita. Suurin osa peliajasta kuluu nopeatempoisiin areenataisteluihin, kaksoishyppyihin ja reunojen yli kiipeämiseen.

Sen suuri uudistus ovat Glory Kills, horjuviin demoneihin tehtävät lähitaistelun viimeistelyliikkeet, joista saa terveyttä, sekä moottorisahatapot, jotka täydentävät ammuksia. Yhdessä ne kannustavat pysymään hyökkäyksessä sen sijaan, että piilottelisit suojan takana. Aseita ei tarvitse koskaan ladata uudelleen, ja Mick Gordonin metallimusiikki auttoi peliä voittamaan parhaan musiikin/äänisuunnittelun palkinnon The Game Awards 2016 -gaalassa. Kriitikot kehuivat kampanjaa, mutta ulkopuolisten studioiden kanssa kehitetty moninpeli sai viileämmän vastaanoton.

Tuomioni: Paras lähtökohta moderniin Doomiin. Se on lyhyempi ja yksinkertaisempi kuin Eternal, ja opettaa eteenpäin puskevan taistelutyylin, jonka varaan kaikki myöhemmät pelit rakentuvat.

7. Doom VFR (2017)

Doom VFR on virtuaalitodellisuuteen sijoittuva sivuosa, joka tapahtuu samalla Marsin tukikohdalla Doom-pelin (2016) tapahtumien aikana. Pelaat Dr. Petersinä, UAC:n tiedemiehenä ja yhtenä hyökkäyksestä selvinneistä, jonka demoni tappaa ja joka herää digitaalisena mielenä taistelurungon sisällä. Hänen tehtävänään on pitää laitos toiminnassa ja ajaa demonit takaisin UAC:n laboratorioiden, BFG-tutkimusyksikön ja Helvetin halki kulkevan alueen läpi käyttäen uudelleenkäynnistyksen aseita, jotka on rakennettu uudelleen liikeohjaimille.

Liikkuminen perustuu teleportaatioon ja suihkumoottorilla tehtäviin sivuttaissyöksyihin, ja järjestelmä on suunniteltu pitämään VR-matkapahoinvointi kurissa. Se muuttaa taisteluiden tuntua: ympyräliikkeen sijaan siirryt areenoilla silmänräpäyksessä paikasta toiseen ja tähtäät laukaukset teleportaatioiden välissä. Se toimii lyhyenä sivutarinana Doom-pelin (2016) faneille, joilla on VR-lasit, ja se on ainoa virallinen tapa kulkea uudelleenkäynnistyksen Marsin tukikohdassa virtuaalitodellisuudessa.

Arvioni: Valinnainen, ja sen arvoinen vain, jos omistat jo VR-lasit. Hauskaa viikonlopuksi, mutta se lisää vain vähän Doom-pelien päätarinalinjaan.

8. Doom Eternal (2020)

Doom Eternal siirtyy vuoteen 2163, neljätoista vuotta Marsin välikohtauksen jälkeen. Demonit ovat vallanneet Maan ja tappaneet noin 60 % väestöstä, ja Slayer metsästää Khan Maykriä palvelevia Helvetin pappeja, jotka aikovat uhrata ihmiskunnan. Tarina saa paljon enemmän tilaa kuin vuoden 2016 pelissä, ja Fortress of Doom toimii tukikohtanasi. Mukana on myös runsaasti tietoa Slayerin menneisyydestä. Sen kaksiosainen laajennus The Ancient Gods, vie päätökseen Doomissa (2016) alkaneen tarinakaaren.

Taistelu on nopeampaa ja huomattavasti vaativampaa. Dash ja Super Shotgunin Meat Hook muuttavat areenat kiipeilytelineiksi. Moottorisahatapot pudottavat ammuksia, demonien sytyttäminen tuleen pudottaa panssaria ja Glory Killit pudottavat terveyttä, joten joudut jatkuvasti tasapainoilemaan kaikkien kolmen välillä. Kriitikot ylistivät taistelua ja kenttäsuunnittelua, mutta kritisoivat tasohyppelyosuuksia ja tarinan suurempaa painotusta. Pelillä oli silti aikanaan sarjan suurin avausviikonloppu, ja Doom Eternalin Steam-avain vie sinut sarjan vaativimman osan pariin.

Tuomioni: Sarjan paras räiskintäpeli, kun sen pelimekaniikka alkaa sujua. Pelaa se Doom (2016) -pelin jälkeen, sillä se heittää eteesi paljon enemmän pelimekaniikkoja jo ensimmäisen tunnin aikana.

9. Doom: The Dark Ages (2025)

Doom: The Dark Ages on esiosa peleille Doom (2016) ja Doom Eternal. Se sijoittuu Slayerin vuosiin keskiaikaistyylisessä maailmassa nimeltä Argent D'Nur. Hän taistelee siellä demonien hyökkäystä vastaan Night Sentinels -joukon rinnalla, kauan ennen kuin kukaan herättää hänet Marsissa. Pelissä Eternalin akrobatia on korvattu raskaammalla ja maanläheisemmällä tyylillä, joka rakentuu Shield Saw, joka torjuu iskuja, torjuu hyökkäyksiä ja lentää vihollisten kimppuun, kun heität sen. Se on myös ensimmäinen Doom, jossa voit ohjata ajoneuvoja, kyberneettistä lohikäärmettä ja 30-kerroksisen Atlan-mechin.

Se julkaistiin Xbox Game Passissa heti julkaisupäivänä, ensimmäistä kertaa sarjan historiassa, ja keräsi ensimmäisellä viikollaan 3 miljoonaa pelaajaa – sarjan suurimman julkaisun. Revelations-laajennus seurasi 7. heinäkuuta 2026, ja toi mukanaan kuusi uutta kampanjatasoa, jäisen Helvetin, Chain Spear -aseen sekä uusia vihollisia, kuten Archvilen.

Arvioni: Helpoin lähestyttävä moderni Doom. Hitaammat taistelut ja torjuntajärjestelmä tekevät siitä hyvän aloitusvalinnan, jos Eternalin vauhti kuulostaa uuvuttavalta.

Usein kysyttyä Doom-peleistä

Lopuksi

Doom on yksi harvoista pelisarjoista, jonka vanhimmatkin pelit tuntuvat yhä vauhdikkailta. Jokainen osa muuttaa pelin rytmiä vuoden 1993 juokse ja ammu -toiminnasta Doom 3:n kauhupainotteiseen etenemiseen ja The Dark Agesin kilpi edellä käytäviin rähinöihin, mutta demonien metsästämisen ydin sokkeloisilla tasoilla ei ole koskaan muuttunut. Siksi uusi pelaaja voi hypätä mukaan lähes missä tahansa tämän listan kohdassa ja silti viihtyä.

Pelitahti ratkaisee, minkä pelin valitset. Doom (2016) on selkein aloituskohta, Doom Eternal palkitsee pelaajat, jotka nauttivat syvällisten järjestelmien opettelusta, ja The Dark Ages sopii kaikille, jotka haluavat pitää pintansa ja torjua iskuja. Doom 64 ja Final Doom ovat piilotettuja helmiä, ja molemmat sopivat pelaajille, jotka ovat jo pelanneet klassikot läpi.

Mitä seuraavaksi on luvassa, id Software ei ole virallisesti ilmoittanut uudesta Doom-pelistä. The Vergen Tom Warren kertoi heinäkuussa 2026, että studio on sellaisen kehityksen alkuvaiheessa, mutta id ei ole esitellyt mitään, eikä studion ulkopuolella tiedetä, milloin peli saattaisi ilmestyä. Siihen asti The Dark Ages ja sen Revelations-laajennus ovat uusimmat paikat taistella demoneja vastaan.

GameBoost-tuotteet

Kaikki Doom-pelit
Katso kaikki GameBoost-peliavaimet
Katso kaikki GameBoost-tilit
Katso kaikki GameBoost-boostauspalvelut
Katso kaikki GameBoost-valuutat
Katso kaikki GameBoost-lahjakortit
Katso kaikki GameBoost-täydennykset
Katso kaikki GameBoost-esineet